TPS:n seurahistorian ensimmäisestä aikuisten Suomen mestaruudesta on nyt kulunut vajaa viikko. Positiivisin odotuksin kauteen lähtenyt TPS:n naisten edustusjoukkue pelasi kauden aikana Cupin finaalissa ja lopulta myös pudotuspelit niin sanotusti päätyyn saakka. Joukkueen päävalmentajaksi paluun tehnyt Aki Vilander pääsi nyt useamman hävityn finaalin jälkeen siihen mukavampaan rooliin – katsomaan kun ison joukon unelmat ja tavoitteet kävivät toteen.
Viikonlopun juhlahumun jälkeen Vilander kykeni jo hieman jäsentämään joukkueen matkaa Suomen mestariksi. Joukkue vahvistui kauteen lähtiessä, mutta jo tuolloin Vilander painotti työnteon merkitystä, jotta vahvistuminen ei jää pelkästään nimiksi pelaajalistalla. Vilander halusi nähdä erityisesti kärkipelaajien johtavan toimintaa esimerkillään.
“Kulunut kausi oli melko vivahteikas. Kesällä joukkue teki paljon fysiikkaa omilla ohjelmillaan ja huolehti, että kunto tulee kestämään kilpailukaudella. Oli myös tiedossa, että meillä on maajoukkueen mukana olevia pelaajia ja aika napakka syksy tulossa, joten pääkopan oli pystyttävä tekemään töitä pitkälle seuraavaan kevääseen – tässä mielestäni onnistuttiin hyvin kun ei ajettu koko kesää täyteen yhteistä ohjelmaa. Toisaalta pelaajat myös kantoivat hyvin vastuuta harjoittelusta ja erityisesti meidän kärkipelaajat olivat suunnannäyttäjiä fysiikan suhteen.”
Naisten MM-kisat marras-joulukuun taitteessa tarkoitti sitä, että syyskausi oli varsin tiivisohjelmainen ja osin myös hajanainen kun osa pelaajista ja myös päävalmenta Vilander itse olivat naisten maajoukkueen matkassa. Suomen Cupin loppuhuipentuman jälkeen joukkueeseen iski korona reippaammalla kädellä ja se tiesi melkoista ottelurumbaa runkosarjan loppuun.
“Syksystä jäi kaikkineen harjoittelun osalta melko vajaa ja repaleinen kuva, mutta pelillisesti saatiin kohtalaista tuntumaa säilytettyä. Yritettiin vielä tehdä harjoittelun eteen enemmän Tammikuun Suomen Cup -tapahtuman jälkeen, mutta siinäkin sitten korona pyyhkäisi 3 viikkoa harjoittelusta ja loppu runkosarja oltiin melkoisessa linkouksessa otteluruuhkan kanssa.”
“Saatiin finaaleihin tuloksellisesti ihan hyvä startti”
Joukkue starttasi pudotuspelit samaa vastustajaa vastaan kuin vuosi sitten. TPS valitsi vastustajakseen SB-Pron, jonka kausi oli ollut hieman vaikea, mutta TPS-leirissä oli vahva ymmärrys siitä, että kokenutta nurmijärveläisryhmää ei pitänyt aliarvioida. Välierävaiheessa joukkue kärsi ensimmäisessä ottelussa kirvelevän tappion ErVin viime hetkien nousun myötä.
“Pudotuspeleissä pystyttiin kovimmat paineet hoitamaan kelvollisesti ja edettiin puolivälieristä puhtaasti jatkoon. Välierissä syntyi hienoja tarinoita, kuten mm. Seraina Fitzin lentokeli ja nähtiin samalla, että alamme enemmän ymmärtämään, että voitamme joukkueena. Sieltä myös isona oppina valmennukselle, ettei kannata olettaa mitään vaan laittaa asiat etukäteen kuntoon – hävittiin ensimmäinen välierä kyllä täysin valmennuksen omaan hölmöilyyn.”
TPS eteni lopulta finaaleihin voitoin 3-1 ja varmistin näin ollen myös historian ensimmäisen SM-mitalin naisten sarjassa. Jotkut epäilivät joukkueen vatsan olevan täynnä, mutta finaaleihin TPS sai varsin lentävän lähdön.
“Finaaleissa halusimme lähteä pitämään vauhtia peleihin ja saatiin myös tuloksellisesti ihan hyvä startti. Tiedossa oli kuitenkin, että PSS parantaa myös paljon omaa peliään ja iskivätkin sitten totuttuun tapaansa luukut kiinni omaan päähän ja homma alkoi mennä enemmän shakin pelaamiseksi. Jos nyt jotain isoja nostoja haluaa tähän ottaa niin kyllä erikoistilanteiden merkitys oli edelleen suuri ja ehkä juuri niiden ansiosta saatiin vielä mahdollisuus tuota 7. finaalia päästä kokemaan.”
TPS:n kahden voiton jälkeen PSS löysi oman tasonsa ja vei kolme seuraavaa kamppailua nimiinsä. Mestaruuden oltua katkolla Turussa porvoolaisille, TPS venyi jälleen kerran tappioasemasta tasoihin ja jatkoajalla voittoon. Seitsemännen ja ratkaisevan ottelun tulos jää TPS-historiaan. Mestaruuden takana on ollut paljon työtä, mutta myös oivalluksia.
“Tietyllä tapaa meillä oli kyllä käsitys joukkueessa, että kaiken mennessä hyvin voi olla mahdollisuuksia pelata pudotuspelejä ihan hyvistä asetelmista. Mutta, kyllä samalla täytyy todeta, että syksyllä piti hieman laittaa jäitä hattuun porukalle mestaruuspuheiden kanssa kun fakta oli kuitenkin, että valtaosa oli sitä pokaalin nostoa katsonut enemmän TV:n kautta. Meillä ei ollut oikeastaan juurikaan hajua siitä työnteon määrästä, mitä se lopulta tulee vaatimaan, mutta oikeastaan juuri se hetki oli ehkä käänteentekevä. Revittiin ihmisten sydämet paperille auki anonyymisti, lopetettiin kaikenlainen turha pimputtelu harjoituksissa, pilkottiin tavoitetta pienemmäksi ja enemmän portaittaiseksi ja alettiin töihin.”
Aki Vilanderin haastattelun toinen osa ensi viikolla.