Syksyn kohokohdat ovat takana. Tulos niistä oli vaatimaton. Olen miettinyt onko minulla tästä julkisesti mitään sanottavaa siten, etten tarpeettomasti loukkaisi ketään. Nettivastaavana katson kuitenkin velvollisuudekseni päivittää asiasta jotain.
Jos katsotaan SM-karsintaa kokonaisuutena, niin meille lähes tarjottiin kaksi kertaa paikkaa sarjaan, mutta se ei kelvannut. Jo lohkojaon julkistamisesta lähtien oli selvää, että läpipääsy 1. vaiheesta tulisi olemaan vaikeata. Lohkosta pääsisi suoraan sarjaan vain voittaja. Lohkoon oli sijoitettu PSS, joka on yksi ikäluokan kärkijoukkueista Suomessa. Meriitteinä mm. vuoden 2016 ja 2017 Mestareiden Cupin voitot.
Niin siinä sitten kävi, että hävittiin tuo ratkaiseva matsi Porvoolle 2-3. Johdimme ottelua vielä maalilla 4 minuuttia ennen loppuvihellystä. Kaveri tuli tasoihin ja 13 sekuntia ennen loppua kiltein pakkimme sai kyseenalaisen jäähyn. PSS teki voittomaalin ylivoimalla 7 sekuntia ennen loppua. Lähellä SM-paikkaa siis oltiin, kun maalivahtien torjunnatkin tilastojen mukaan olivat PSS 14 ja TPS 10.
Alkulohkossamme A oli viisi joukkuetta, kun lähes kaikissa muissa lohkoissa oli joukkue vähemmän. Jatkokarsinnoissa pääsimme lohkoon 1, jossa oli neljä joukkuetta, kun taasen valtaosissa lohkoja oli vain kolme joukkuetta. Eli lohkojaot eivät olleet ihan tasapuoliset ja rankaisivat meitä kahdesti peräkkäin.
Jatkokarsinnoista ei ole sen helpompi päästä sarjaan, koska vain kaksi kahdeksasta raivaa tiensä jatkoon. Pelit sinänsä jatkokarsinnoissa menivät hyvin ristiinkarsintaotteluun saakka. Voitimme lohkomme ja matkalla kaatui mm. Mestareiden Cupin nelonen Blackbirds. Kuolemanottelussa saimme vastaamme kakkoslohkon kakkosen Porin Karhut. Peli alkoi hyvin, mutta toisen erän loppupuolella ote herpaantui ja Karhut pääsi 1-3 johtoon. Sitten maalivahtimme otti 5+20+10+2 minuutin PR3 rangaistuksen eli ulosajon eikä meillä ollut mukana varamaalivahtia. Pistettiin kenttäpelaaja maaliin. Pojat taistelivat leijonan lailla halliten loppupeliä tehden kaksi alivoimamaalia, mutta Karhujen tehtyä yhden ylivoimamaalin hävisimme maalilla 3-4. Eräiden huhujen mukaan teimme sen neljännenkin maalin, mutta tuomari ei huomannut pallon käyneen maalissa. Torjuntatilaston mukaan hallitsimme peliä 6-9.
Jatkokarsinnoissa emme olleet liikkeellä parhaalla mahdollisella joukkueella, koska vahvistuksemme 05-pojista mukaan lukien toinen molarimme oli ikäluokkansa Mestareiden Cupissa. Myös loukkaantumistilanne on ollut jo pitkään huolestuttava. Muutaman pitkäaikaispotilaan lisäksi kolmasosalla joukkueesta on vammoja tai sairauksia, jotka estävät säännöllisen harjoittelun. Kun rosteri on muutekin kapea, niin näitä poikia joudutaan peluuttamaan, jolloin tervehtyminen pitkittyy.
Kahdesti olimme siis lähellä SM-sarja paikkaa. Totuus on kuitenkin se, että edellä kirjoitetut ovat vain huonoja selityksiä. Mikäli SM-sarjassa aikoo pärjätä, niin marginaalia pitää olla sen verran, että karsinnat läpäisee vaikka väärin päin. Syytä on katsoa syvälle peiliin. Koska viimeksi TPS:n poikajoukkue ei ole päässyt ikäluokkansa SM-sarjaan? Kesäharjoittelu ei ollut määrällisesti eikä laadullisesti riittävää. Syyt on käyty joukkueen sisällä lävitse eikä niistä ole enempää tiedotettavaa.
Mestareiden Cup oli ohjelmassa liian pian SM-karsintapettymyksen jälkeen. Toisin kuin SM-sarjasta niinikään karsiutunut Blackbirds emme saaneet mitään otetta turnaukseen ja sijoituimme viimeiseksi. Toki emme osallistuneet parhaalla mahdollisella joukkueella erinäisistä syistä johtuen.
Nyt on aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin!