TPS:n liigapelit jatkuvat keskiviikkona Steelersin vieraana. Kesällä kovia menetyksiä – maailmanmestari Ville Lastikka etunenässä – kokenut hämeenlinnalaisryhmä on nuorentunut voimakkaasti ja sen alkukausi on ollut odotetun haastava. Tällä hetkellä Steelers löytyy liigan jumbosijalta ja se kaipaa kipeästi lisää pisteitä.
Tällaiset ottelut ovat läpi historian tuottaneet myös yllätysvoittoja altavastaajalle, mutta TPS aikoo Janne Hoikkasen johdolla pitää huolen siitä, että näin ei käy keskiviikkona.
“Steelers heikentyi kesän aikana merkittävästi, eikä voittojakaan ole hirveästi tullut tällä kaudella. Kokoonpanoon on nostettu paljon junioreita, jotka eivät ole itselleni tuttuja. Viime vuonna hävisimme niukasti, tällä kertaa meidän on alusta asti pidettävä ottelun intensiteetti korkealla, jotta ote säilyy meillä. Tätä kautta tuomme kolme pistettä Turkuun.”
TPS:n saldo tällä hetkellä pudotuspelien ulkopuolella majailevia joukkueita vastaan (OLS, LASB, Tiikerit, ÅIF, Welhot) on sataprosenttinen ja murskaava – viisi voittoa maalierolla 51-10. Hoikkanen näkee TPS:n kehittyneen otteluiden tappamisessa.
“Alkukauden aikana ollaan menty eteenpäin siinä, että heikompia joukkueita vastaan olemme pystyneet paketoimaan pelin jo varhaisemmassa vaiheessa. Fakta on toki myös se, että emme olle pystyneet voittamaan tarpeeksi otteluita. Siitä huolimatta, en ole havainnut joukkueessa hermostuneisuutta tai lannistumista. Kun tehdään päivittäin hommat hyvin, niin sen on pakko näkyä myös sarjataulukossa, ennemmin tai myöhemmin.”
Hoikkanen itse palasi kaukaloon ottelussa Tiikereitä vastaan. Mies loukkaantui viime kauden runkosarjan lopulla Happee-pelissä ja joutui näin seuraamaan TPS:n hienoa pudotuspelikevättä sivusta. Kuntoutus sujui kuitenkin odotettua mutkattomammin.
“Oli mahtavaa palata takaisin pelikentille pitkän tauon jälkeen. Kuntoutuksen aikana yllätyin siitä, kuinka helposti kaikki lopulta sujui. Oma elämäni ei ole onneksi pelkkää salibandyä, joten henkisesti tämä oli paljon helpompaa kuin luulin. Leikkaus meni erinoamisesti ja sain heti alkupäivistä lähtien erinomaista hoitoa ja ohjeita Tiina Laitalalta. Kuntouttamista helpotti paljon varmuus – pystyin luottamaan siihen, että teen oikeita asioita. Koko kuntoutuksen ajan polvi parani päivä päivältä ja kehitys oli jatkuvaa, joten treenaaminen oli erittäin motivoivaa. Tavoitteena oli harjoitella niin, että palatessani kentälle olen fyysisesti sellaisessa kunnossa, että pystyn pelaamaan heti 60 minuutin otteluita. Käytännössä se tarkoitti sitä, että otin jo alkuvaiheessa eli vesijuoksussa mukaan intervallityyppiset harjoitteet, jotta kestävyyskuntoni ei heikkene kuntoutusprosessin aikana.”
Hoikkasen ensimmäinen maali paluun jälkeen syntyi jo reilun kymmenen minuutin pelin jälkeen. Loukkaantuminen oli luonnollisesti iso takaisku ja pettymys, mutta antoi mahdollisuuden myös analysoida omia kehityskohteita.
“Kesän aikana kävin paljon mielessäni läpi myös sitä, miten haluan harjoitella tulevina vuosina. Tähän saakka olen harjoitellut määrällisesti paljon, joka on voinut olla osatekijä loukkaantumisiin. Olen nyt päättänyt lähestyä harjoittelua enemmän palautumisen näkökulmasta – panostan erityisesti uneen ja palauttaviin harjoituksiin.”
Hoikkasen paluu tiesi myös viime kauden loppupuoliskon tehoketjun Jalo-Hoikkanen-Kailiala paluuta yhteen.
“Pari peliä olen kerennyt nyt olla mukana, joissa kummassakaan voittajasta ei ole ollut epäselvyyttä. Tästä eteenpäin vastukset kuitenkin kovenee ja on hienoa päästä mittaamaan meidän omaa tasoamme tällä hetkellä. Oman ketjun kanssa emme ole vielä päässeet harjoittelemaan kovinkaan montaa treeniä yhdessä, mutta tiedän ennestään palasten loksahtelevan kyllä paikoilleen. Täytyy myös sanoa, että minut on positiivisesti yllättänyt uudet nuoret pelaajamme, jotka ovat treeneissä haastaneet kokeneempia pelaajia mallikkaasti. Aina kentälle päästessään he ovat pelanneet ennakkoluulottomasti. On luonnollisesti hyvä asia, että kilpailu pelipaikoista on kovaa ja uskon sen kiristyvän entisestään pudotuspelien lähestyessä.”
Loukkaantumiset ovat hidastaneet Hoikkasen nousua kansainvälisille kentille. Toistaiseksi miehelle on kertynyt 11 maaottelua, mutta vaikka edellisestä kutsusta on kulunut hieman aikaa, mies itse ei ole haudannut maajoukkuetavoitetta.
“Putosin vuoden 2016 MM-kisoista viimeisenä pelaajana, joka oli itselleni tietysti iso pettymys. Sen jälkeen olen kärsinyt useista loukkaantumisesta eikä yhtään ehjää kautta ole ollut. Toivon, että pysyn nyt terveenä ja pystyisin sitä kautta olemaan mukana taistelemassa pelipaikoista. Kotikisoja ei tule omalle kohdalleni sattumaan peliurani aikana todennäköisesti toista kertaa, joten se tuo kivaa lisämotivaatiota tekemiseen.”
Steelers-TPS ke 27.11. klo 18.30, Hämeenlinna