TPS:n riveissä kaudesta 15-16 tärkeässä ruudussa ollut Sami Saarinen ei jatka tulevalla kaudella mustavalkoisissa. Uransa parhaan kevään vuosi sitten pelannut Saarinen jatkoi siitä mihin jäi ja kellotti kuluneella kaudella liigauransa parhaat pörssit (26 ottelua, 14+16=30). Tästä huolimatta peliura TPS-paidassa menee ainakin toistaiseksi jäihin.
On tavanomaisempaa, että harjoittelu alkaisi kokeneella pelaajalla maistua jossain kohtaa puulta, mutta pelit sytyttävät aina. Harjoitteluun ja pelaamiseen ammattimaisella ehdottomuudella suhtautuvalla Saarisella tilanne on päinvastainen.
“TPS-ura loppuu ainakin toistaiseksi. Kauden aikana koin ajoittain että homma ottaa enemmän kun antaa. Reenata tykkään vaikka kuinka mutta peleihin piti yrittää syttyä. Jos meinaa liigassa pelata mestaruudesta, joka pelissä pitäisi olla parhaimmillaan vastustajasta riippumatta. Kevään odottelu ei riitä. Varmasti ”pärjäisin” mukana ensi kaudellakin mutta ei olis oikein jos en saisi parasta irti joka pelissä. En voisi olla tyytyväinen siihen. Siinä suurin syy miksi haluan elämääni jotain uutta ja sitä haetaan ulkomailta erilaisessa ympäristössä jos maailman meno sen mahdollistaa. Seuralle ilmoitin hyvissä ajoin että parempaa miestä tilalle ensi kaudella, toivottavasti sellainen löytyy.”
TPS:n jonkin verran uudistunut joukkue haki kuluneella kaudella alkuun sitä sopivinta permanenttiaan. Alkukausi oli hieman kankea koko ryhmältä varsinkin tuloksellisesti, mutta loppukaudesta TPS-ryhmä oli kovassa iskussa. Saarinen näkee, että joukkue oli laadukas, mutta ryhmässä olisi voinut olla aavistuksen enemmän leveyttä ja kilpailua pelipaikoista.
“Tällä kaudella ei oikein löytynyt ehjää viisikkoa ennen kuin vasta loppukaudesta: Hirvisuo-Hautaniemi-Alin ja Kanervisto kenttänä oli todella miellyttävä kokonaisuus. Harmi kun loukkaantumisten ja tautien sekoittamana ei varmaan saatu missään välissä pelattua täydellä kokoonpanolla. Tämä meidän kenttäkokonaisuus ainakin mielestäni kärsi näistä syistä. Mainittakoon myös, että “vilttiketjuunkin” tarvitaan pelaajia, jotka miettii että hänen pitäis olla kentällä. Esimerkiksi jossain pelissä meillä siellä oli vain yksi pelaaja ja mv odottamassa vuoroaan. Hyviä kenttiä pystyttiin luomaan loukkaantumisista huolimatta, mutta kyllä kokoonpanon leveys toisi kilpailuetua koko joukkueelle.”
Saarisen aikana TPS nousi ensin pudotuspelijoukkueeksi ja lopulta SM-hopeamitaliksi. Hän on nähnyt nousun kärkeä kohti luonnollisesti läheltä.
“Tyytyväinen olen, että tulin tänne ja siitä missä seura on mennyt viime vuosina eteenpäin. TPS:llä oli playout -kausi alla ja joulukuussa 2015 kun tulin tänne, jengi kamppaili pääsystä playoffeihin. Sinne päästiin ja joka kausi sen jälkeen oltiinkin kevään tosipeleissä. Opin täällä pelistä ja reenaamisesta niin kentällä kun sen ulkopuolella tosi paljon. Voi tehdä paljon, vähän tai sitten voi tehdä oikein. Pääosin täällä on tehty jälkimmäistä monta vuotta putkeen ja se huipentui viime kevään mitaliin. Vaikein hetki tuli tänä keväänä kun pelit päättyivät seinään. Kannu piti voittaa. Nyt pelataan sitten maailmalle ihmisten hyväksi ja oma panos tilanteeseen on sama kun sitoutuneella joukkueurheilijalla.”
Viimeisen päälle joukkuepelaajana tunnettu Saarinen ei kysyttäessä halua nostaa vain muutamaa henkilöä omaan All Stars -kentälliseensä. Kunniaa saavat niin joukkuekaverit kuin taustatkin – kannattajia unohtamatta.
“Allstar -joukkueeseen valitsen kaikki ihmiset joihin olen saanu tutustua. Valmentajat, huoltajat, taustat ja pelaajat, niin nykyiset kuin entisetkin. Jokaiselta oppinut jotain, joko sen mitä voi parantaa tai sen mitä ei itse kannata tehdä. Tärkein oppi itselle tällä ajanjaksolla on ollut analyyttinen ja konkreettinen ajattelu. Kiitos kannattajille jotka ovat uskoneet tähän jengiin – uskokaa edelleen. Se mitä tulevan kauden joukkue tekee, tulee se tekemään sen tosissaan pisaroita säästämättä. Tavoite tuskin tulee tippumaan tästä kaudesta.”