Olen ihan pienestä pitäen viettänyt aikaa sählyhallilla. Minulla oli tapana lämiä kaukalon laidalla, kun isäni joukkue Wäinöt treenasi. Myös isoveljeni Tino pyöri siellä hallilla ja pelasi itsekin. Itse salibandyn pelaamisen aloitin 8-vuotiaana, kun liityin kavereiden houkuttelemana TPS:n kortteliliigan joukkueeseen. En siis ole pelannut Turun Naisvoimistelijoissa isä-poika-sählyä. Ainakaan sellaisesta ei ole minulle kerrottu. Ohessa pelasin jalkapalloa Lausteen nappulaliigajengissä, sekä jääkiekkoa Kisureissa.
Kerkesin siellä kortteliliigassa pelata vuoden, ennen kuin se päättyi. Sen jälkeen siirryin Tinon jalanjäljissä ja kai osin Janne Kytölänkin houkuttelemana West Coast Sheriffseihin. Siellä ei tainnut olla 97- syntyneiden joukkuetta, joten pelasin vuotta vanhemmissa. Meitä valmensi silloin Otto Lehto. Olin siellä pari vuotta, jonka jälkeen tulin Tepsiin. Olin Tinolta kuullut siitä paljon juttua. En kauheasti tuntenut tänne siirtyessäni porukkaa. Petri Aittala valmensi meitä siinä pari vuotta. Päästiin pikkujunnuissa ihan aluefinaaleihin asti. Hävittiin finaalissa Naantalille, jonka riveissä pelasi Nikolas Laakosonen. Nipa varmaan tarvittaessa osaa vielä muistuttaa siitä.
Kun kasvoin C-junioreista ulos, laitoin Aki Vilanderille viestä, joka muistaakseni valmensi meitä tuolloin. Sanoin hänelle, että olisi kiinnostusta lähteä yrittämään B-junioreiden joukkueeseen. En muista onko nyt ihan sanasta sanaan oikein, mutta se meni tyyliin näin: ”laitoin jo sut A-junnujen tryouteille”. Se oli aika hauska juttu, koska silloin oli Tinon viimeinen vuosi junnuissa. Oli siistiä mennä pelaamaan veljeä vastaan tryouteille. Tino tosi ei siinä pelejä pelannut. Pelasin sillä kaudella koko runkosarjan A-junioreiden SM-sarjaa. Playoffeja en pelannut, kun Tino ja muut liigavahvistukset olivat mukana.
Vanhempana B-juniorina sain ensimmäisen SM-mitalini, kun voitimme Josban pronssiottelussa. Se oli todella kuuma ottelu ja yleisöstä kuului paljon huutelua. Silloin pelattiin Nipan kanssa samassa jengissä ja meitä valmensi Perttu Kytöhonka. Pelasin tuolla kaudella myös ensimmäiset liigapelini. Se oli Happeeta vastaan. Meitä lähti silloin penkille itseni lisäksi Miro Kortelainen ja Tatu Kanervisto. Yhtään vaihtoa en pelannut, mutta pilkun pääsin vetämään. Olen niitä junnuissa ampunut aika paljon. Pelasin silloin ensimmäisellä kaudella aika monta ottelua liigassa. Edustuksen rinki oli niin nuori, että siihen pääsi vähän helpommin mukaan. Tosin playouteissa en ollut mukana. Tuona kautena pääsin lisäksi myös Ilta-Sanomiin, joka liittyi junioriotteluun Tiikereitä vastaan, sekä tuli muutama divariottelu SBS Maskussa.
Salmisen rankkarimaali kevään 2015 BSM-puolivälierissä keräsi katsojia. Video Tero Töyrylä.
Kaudella, jolloin voitimme A-junioreiden kanssa hopeaa, pelasin farmisopimuksen myötä Wirmossa. Nykyjengistä mukana oli Tatu Kanervisto. Vaikka putosimme, se oli erittäin hieno kokemus. Mynämäellä oli siisti meno ja siellä osattiin hoitaa yhteisöjutut mallikkaasti. Se A-junnujen mitali oli myös aika kiva muisto. Se tuli monelle aika puskista. Meillä oli silloin tosi vakaa rosteri, kun meistä ei hirveän montaa ollut liigajoukkueen mukana.
Yksi kohokohta uralla on ollut, kun voitimme A-nuorten kultaa. Edeltävä hopeaan päättynyt kausi antoi uskoa ja runkosarjasta lähtien näimme, että on hyvät mahdollisuudet menestyä. Se oli vähän odotettavissakin. Muistan miten niissä playoffeissa tuntui siltä, että mitä pidemmälle pelit menivät, sen helpompia ne olivat. Puolivälierä SPV:tä vastaan oli vaikein. Sen jälkeen voitimme välierissä OLSin, jossa pelasivat muuan Olli Kinnunen ja Juho Sorri. Finaalissa kävelimme Classicin yli. Voitimme viimeisen finaalin Raision pyhätössä yli 700 katsojan edessä.
Breikkasin lopullisesti viime kaudella liigajoukkueen kokoonpanoon. En ollut enää juniori-ikäinen ja oli armeijakin suoritettu pois häiritsemästä. Siihen sai hyvän kesän alle. Runkosarja meni ihan ok, mutta kevät sujui hyvin. Siitä palkintona hopeamitalit kaulaan. Finaaleista jäi vähän kaksijakoinen fiilis. Totta kai sitä oli todella pettynyt, mutta toisaalta ei me varmaan oltaisi voitettu neljää ottelua, vaikka olisi osunut aina paras päivä. Vielä oli matkaa. Classicin rutiini oli vaan sen verran kova.
Tulevaisuudessa miesten maajoukkue on sellainen, jota tavoittelen. Nyt kun olen päässyt U23-joukkueen mukaan parille leirille ja pelaamaan muutaman ottelun huippujen kanssa, se on tuonut lisää tavoitteita. Omalta kohdalta alkukausi on ollut hieman tahmea. Pitäisi saada pelirohkeutta ja tehokkuutta enemmän esiin. Junnuissa tuli kuitenkin tehtyä ihan hyvin pisteitä, eli siinä voi parantaa. Kun tulee onnistumisia, se tuo itseluottamusta ja parantaa omaa peliä. Oma roolikin on muuttunut. Liigatulokkaana sitä meni puolustuksen kautta, nyt kun on päässyt mukaan, on eri odotuksia. Pitää osallistua paremmin hyökkäyksiin ja saada ratkaisuhalukkuutta. Vetoja on minulta moni vaatinut ja niitä pitää itseltäänkin vaatia.
Salibandy on itselle aika isossa roolissa tällä hetkellä. Siviilissä paimennetaan Toni Läntisen ja Sami Saarisen kanssa yläkoululaisia. Olen samalla yrittänyt miettiä jatko-opiskelukuvioita. Olen aika huono lukemaan asioita, jotka ei minua kiinnosta. Suunnitelma on löytää joku ala ja hakea sinne. Tosin Turussa haluan olla, mikäli se on mahdollista.
Olen turkulainen ja vahvasti tepsiläinen. Tosin en yllä samalle tasolle, jolla Tatu Kanervisto on. Mutta on se seuroista se hienoin. Eikä Suomessa tekisi kauheasti mieli asua muualla. Vaikka veli koitti kovasti Tamperetta aina kehua kivaksi paikaksi. Muutaman kerran uskalsin käydä siellä, mutta ei se vedä vertoja Turulle ja jokirannalle.
Luonnollisesti iso tavoite jo tänä keväänä on voittaa mestaruus. Kausi on osoittanut, että voidaan taistella kyllä siitä. Lisäksi iso sytyke tälle on myös se, että Tatu Kanervisto lupasi viime vuonna, että mikäli mestaruus voitetaan, hän esittää jonkun yllätyksen YLE:n suorassa lähetyksessä. Nyt en ole ihan varma onko tämä vielä voimassa, mutta tällaisen uuden vuoden lupauksen hän teki. Jo pelkästään tämä velvoittaa meidät voittamaan.
Toni Salminen #66