Siitä on kuusi vuotta aikaa, kun Porvoo sai jäädä taakse ja allekirjoittanut laittoi nimensä Perttu Kytöhongan tarjoamaan valmentajasopimukseen. Noihin kuuteen kauteen on mahtunut tapahtumia, joiden jälkeen on välillä itkettänyt ja välillä naurattanut, mutta nyt tätä kirjoittaessa päällimmäisenä mielessä on syvä kiitollisuuden tunne ja ajatus siitä, etten päivääkään näistä kokemuksista haluaisi vaihtaa pois.
Takana on vaihderikas matka uskomattoman hienojen ihmisten kanssa, joka tällä erää päättyi maanantai-iltana Tampere Areenalle, jossa TPS:n miesten liigajoukkueen pelaajien ja taustahenkilöiden kaulaan ripustettiin seurahistorian ensimmäiset mitalit. Vaikkakin mitalin väri oli vielä tällä kertaa väärä, ei jossittelulle ole tämän kauden osalta sijaa. Classic oli tarvittavan verran meitä edellä ja ansaitsi juhlansa. Valtava kunnioitus Passo Peltolalle ja Samu Kuituselle sekä tietysti Classicin pelaajille, jotka marssivat tällä kaudella mestaruudesta mestaruuteen. Tuollaiset asiat eivät synny sattumalta ja se onkin turkulaisittain tässä rohkaisevinta. Tie huipulle on nyt näkyvissä ja nälkää kiivetä sinne löytyy taatusti.
Ensi kauden osalta sitä huippua tavoitellaan uuden päävalmentajan johdolla ja uskon sen olevan loistava piristysruiske ja mahdollisuus tälle seuralle ottaa seuraava askel kohti kärkeä. Omalla kohdallani menneet vuodet ovat olleet uskomattoman hienoja, mutta samalla myös oman veronsa vaativia. Oma ruutu seurassa on monessa mielessä kasvanut turhan suureksi ja en ole itse osannut säädellä omaa jaksamistani ollenkaan, vaan takki on ollut välillä niin tyhjä kuin se vain voi olla. Niinpä nyt koen olevan loistava paikka siirtää vastuuta seuraaville ja itse etsiä itselleni uusia haasteita jotka voivat kasvattaa ennen kaikkea ihmisenä mutta toki myös valmentajana.
Mikä sitten on saanut jaksamaan läpi pitkän kauden, siihen on helppo vastata.
Pelaajien omistautuminen läpi vuoden on ollut aivan käsittämättömällä tasolla. Kun ryhmästä löytyy muun muassa Lauri Stenforsin ja Janne Nurmisen peräänantamaton luonne, Pyry Luukkosen ja Janne Hoikkasen mieletön analyyttisyys ja kypsyys, Miko Kailialan ja Mikko Hautaniemen voitontahto ja rakkaus sekä intohimo tätä seuraa kohtaan sekä ennen kaikkea kapteenien kapteenin Olli Laineen vastuunkanto joukkueen hyvinvoinnista, on kasassa ollut uskomaton määrä johtajuutta, joka on vienyt tätä kunnianhimoista joukkuetta eteenpäin niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Tämän vuoden TPS on ollut äärimmäisen yhtenäinen ja jokaisella pelaajalla on ollut selkeä tavoite ja maali mitä kohti he ovat pyrkineet. Vapaamatkustajia ei ole mukana ollut yhtäkään ja se on luonut pohjan ja mahdollisuuden menestyä ja ottaa uusia askeleita kohti Suomen huippua. Uskon että tähän pohjaan on hyvä rakentaa seuraavan kauden menestystarinaa ja voin luvata sen, ettei kukaan ole niin onnellinen näiden pelaajien puolesta kuin allekirjoittanut, mikäli ensi kaudella mitalin väri kirkastuu kultaiseksi.
On muutamia tahoja, joita haluan erityisesti kiittää menneestä ajastani tässä hienossa organisaatiossa. Kiitos Perttu Kytöhonka, joka antoi mahdollisuuden liittyä tähän seuraan. Eero Juvonen, Turkka Kytöhonka, Petri Heino, Toni Läntinen, on ollut hienoa työskennellä teidän kanssanne menneillä kausilla ja auttaa seuraa kehittymään. Kiitos Atte Juuti, joka on opettanut ja auttanut nuorta valmentajan alkua eteenpäin, kiitos Tiina Laitala-Leinonen, jonka ammattitaito ja osaaminen on vienyt koko seuran toimintaa valovuoden eteenpäin huippu-urheilun puolella. Ennen kaikkea kiitos Aki Vilander, joka toimi ensimmäiset neljä vuotta suojakilpenä meille muille ja kantoi vastuun vaikeinakin vuosina. Aki on taatusti suurin omaan työhöni vaikuttanut tekijä, ja ilman hänen tekemää pohjatyötä, ei TPS olisi missään nimessä sijoittunut kuluvan kauden sarjassa hopeatilalle. Kiitos huollon uskomattomille herrasmiehille Henri Heininen, Ari Millner, Juha Pyyhtiä ja kumppanit, teidän omistautuminen on ollut aivan käsittämätöntä. Kiitos monitoimimies Janne Kytölä, jonka kanssa jokainen värjäystuokio saa aina paremmalle tuulelle. Kiitos seuran hallituksen jäsenille sekä ennen kaikkea taustalla hurjasti töitä tehneille Kalle Hirvisuolle sekä Timo Lindqvistille, jotka ovat olleet aina tukena ja auttaneet mahdollistamaan nykyisen seuran noususuhdanteen. Kiitos jokaiselle seuratyöntekijälle jonka kanssa olen saanut työskennellä sekä kiitos kaikille vapaaehtoisille ja jäsenille joiden takia TPS elää vahvempana kuin koskaan. Kiitos kotiyleisö ja ennen kaikkea TPS-kannattajat, jotka tekivät varsinkin tästä keväästä uskomattoman kokemuksen.
Ja ennen kaikkea kiitos kaikki pelaajat, joiden kanssa olen vuosien varrella päässyt työskentelemään. On ollut kunnia edustaa Suomen kauneinta seuraa ja kaupunkia kanssanne. Kuuden vuoden aikana minusta on tullut turkulainen ja ennen kaikkea tepsiläinen ja uskon tämän tunteen säilyväni mukanani aina hamaan loppuun saakka.
Nyt on aika sanoa näkemiin, mutta uskoakseni ja toivoakseni vain väliaikaisesti.
Jukka Ruotsalainen