Kausi 1995-1996

OSAKSI TURUN PALLOSEURAA

TPS Salibandysta oli tulla TPS Salibandy jo ennen kauden 1993-94 alkua. I.K.A. SBS:n pelaaja ja myöhemmin TPS Salibandyn ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittu Toni Sirkiä (nykyinen Sjöroos) keskusteli tuolloin epävirallisesti silloisen TPS:n jääkiekkopuolen toimitusjohtajan Jyrki Santalan kanssa salibandyn liittämisestä osaksi Turun Palloseuraa.

Santala totesi tuolloin asian kiinnostavan, mutta halusi ensin katsoa, miten I.K.A. SBS pärjää liigatasolla. Kun I.K.A. SBS tippui liigasta, päättivät I.K.A. SBS, XL ja Team Bundys tarjota TPS:lle ykkösdivisioonan sarjapaikan lisäksi tuplamäärän jäseniä.

Joukkueiden edustajat pääsivät tällä kertaa esittelemään asiaa TPS Jääkiekko ry:n hallitukselle. Kokouksessa päätettiin, että TPS Salibandy on Turun Jääkikko ry:n alainen yhdistys, joka kuitenkin toimii itsenäisesti niin taloudellisesti kuin juridisestikin. Vuonna 2004 TPS Salibandy ry muuttui organisaatiouudistuksen mukaan Turun Palloseura ry:n alaiseksi yhdistykseksi.

KETKÄ TPS:N TODELLA PERUSTIVAT?

TPS Salibandyn perustamispöytäkirjan allekirjoittamistilanteesta on olemassa erilaisia tulkintoja. Historiakirjoihin merkittiin tuolloin Assarin ullakon, entisen Iskerin vieressä olleen Seminaarin kabinetissa nimet Toni Sirkiä, Toni Lahtela, Tomi Aaltonen sekä Jussi Pelkonen.

Ensimmäiseen hallitukseen valittiin joka tapauksessa jokaisen alkuperäisseuran kaksi jäsentä sekä puheenjohtaja I.K.A:sta eli Toni Sirkiä (kuvassa), Tomi Aaltonen, Tapio Gröhn, Jari Hänninen, Janne Roininen, Toni Lahtela ja Jussi Pelkonen.

Vaikka tuore salibandyseura olikin itsenäinen yksikkö, tuli toiminnan rytmitys alusta alkaen emoseuran puolelta. Myös TPS:n imagon oli edelleen säilyttävä kunniallisena ja talouden oltava kunnossa.

KAVERIPORUKOISTA YHDEKSI SEURAKSI

I.K.A. SBS, XL ja Team Bundys olivat kaveriporukoiden joukkueita, TPS Salibandy oli yksi seura. Seurakäsitteen sisäistäminen ei ollut helppoa. Pelaajat, jotka käytännössä myös pyörittivät seuran toimintaa, joutuivat yhtäkkiä miettimään oman joukkueen touhujen lisäksi seurakokonaisuutta.

Pelaaminen oli jokaiselle pääasia. Kaikki mitä tehtiin, tehtiin pelaamisen varjolla. Seuran kehittämistä ei kukaan oikein jaksanut pohtia. Miesten edustusjoukkue, joka oli perinyt I.K.A:n 1.divisioonapaikan, oli muutaman ensimmäisen kauden hajallaan. Kun kolmesta kaveriporukasta tehdään yksi edustusjoukkue, ei yhteen hitsautuminen voi millään tapahtua ongelmitta.

YHTEISTÄ JUONTA EI LÖYTYNYT

Ensimmäisellä kaudella joukkueen pelaaminen oli katastrofaalista. Ryhmä ei pelannut kertaakaan tasolla, johon I.K.A. SBS, XL ja Team Bundys olisivat itsenäisinä joukkueina kyenneet.

Olivat resurssitkin toisenlaiset kuin nykyään. Koko kaupungissa oli salibandyn harrastajia vähemmän kuin TPS Salibandylla on nykyään jäseniä.

Joukkueet rakennettiin niin, että ensin päätettiin maalivahti, sitten neljä puolustajaa. Loput olivat hyökkääjiä. Edustukseen saattoi päästä kaveri, joka oli edellisellä kaudella pelannut jääkiekkoa. Valmentajilla oli siihen aikaan yleensä vähemmän kokemusta salibandysta kuin pelaajilla. Edustus ajautuikin ensimmäisellä kaudella putoamiskarsintoihin, joissa tuupovaaralainen TuuU passitti TPS:n kehittymään 2.divisioonaan.

JUNIORITOIMINTA KÄYNNISTYI

Yksi avauskauden iloisimmista asioista tulevaisuuden kannalta oli junioritoiminnan aloittaminen. Seuralla oli lähinnä XL:n laajan junioritoiminnan takia heti kaksi joukkuetta sekä A- että B-ikäisissä pojissa sekä joukkueet C-, D- ja E-junioreissakin. Mukaan tuli myös nuoria Turun Kauniit ja Rohkeat -seurasta. Tyrkyllä olisi ollut enemmänkin poikia. Pulaa oli lähinnä valmentajista.