Pyry Luukkosen haastattelun ensimmäinen osa.
TPS:n riveissä kaudesta 10-11 maalia tilkinnyt Pyry Luukkonen lopettaa peliuransa. TPS-paidassa 234 runkosarjaottelua ja 38 pudotuspeliottelua pelannut Luukkonen on ollut turkulaisryhmän tuki ja turva niin myötä- kuin vastamäessäkin yhdeksän kauden ajan. Mies avasi toimitukselle päätöksensä taustoja ja muisteli TPS-uransa huippuhetkiä.
TPS:n kanssa samalla kehitysuralla
Luukkosen liigaura käynnistyi kaudella 2008-2009 Lappeenrannan NST:ssä. Myös kausi 09-10 kului NST:n riveissä. Tuolloin maalivahtilupaus jäi myös TPS-valmennuksen mieleen, kun lappeenrantalaisryhmä haki yhden vieraspisteen Turkuhallista. Tiet TPS:n kanssa kohtasivatkin kesällä 2010.
”TPS:ään saavuin 2010, kun Perttu Kytöhonka soitteli ja pyysi Turkuun. Teemu Varis oli myös TPS:n valmennuksessa ja hän tunsi minut pelaajana ja ihmisenä juniorivuosilta Imatralta. Kun opiskelukuviot järjestyivät, päädyin Turkuun mikäli oli oman salibandyuran ehdottomasti paras ratkaisu”, muistelee Luukkonen.
Luukkosen kaksi ensimmäistä kautta TPS-paidassa olivat joukkueen uudelleenrakennusaikaa, jonka myötä nuori turkulaisryhmä ei taistellut liigan kärkisijoista. Lahjakas joukkue kuitenkin paransi kausi kaudelta esityksiään ja kaudella 12-13 se ylsikin muutaman vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin. TPS laittoi tuolloin Happeen tiukoille, mutta hävisi kuitenkin puolivälieräsarjan otteluvoitoin 3-2. Tuon kauden jälkeen TPS ei kyennyt vielä pitämään kiinni kärkiosastostaan ja seuraavat kaksi kautta olivat taas vaikeampia. Tuskainen pätkä huipentui kaudella 14-15 playouteihin, joissa TPS säilytti liigapaikkansa pitkän kaavan mukaan. Näissä vuosissa kylvettiin kuitenkin tulevan menestyksen siementä.
”Hankalimmat hetket TPS:n kanssa osuivat varmasti kokonaisuudessaan ensimmäisille kausille. Joukkueen peli ei vielä kulkenut tasaisesti ja maalivahtina olin itsekin tuohon aikaan raakile. Myös playout-kausi oli henkisesti vaikea, mutta jälkeenpäin ajateltuna se on mielestäni edelleen TPS:n liigataipaleen tärkein kausi. Joukkueen ydinryhmä sai siitä kovan yhteisen kokemuksen, joka seuraavilla kausilla kääntyi suureksi voimavaraksi. Joukkueen peli-identiteetin kannalta kausi oli myös käänteentekevä.”
Luukkonen lähes nollasi playout-kevään karsinnoissa tuolloin Divarista ylös pyrkineen Welhot. Welhot onnistui maalinteossa vasta kolmannessa ottelussa hakaten sitä ennen päätään Luukkonen-nimiseen muuriin. Noiden pelien jälkeen Luukkosella oli kysyntää muuallakin, mutta TPS:n onneksi pelit jatkuivat Turussa.
”Playout-kauden jälkeen siirto muualle oli lähellä, mutta erilaisten sattumusten kautta pysyin kuitenkin Turussa. Seuralla oli jo silloin yhdet Suomen parhaista olosuhteista kehittyä ja juuri se on ollut vuosia yksi tärkeimmistä syistä miksi olen Turussa pysynyt. Seura on panostanut omaan kehitykseeni ja antanut siihen myös aikaa, erityisesti ensimmäisillä kausilla täällä. Siitä suuri kiitos valmentajille ja seurajohdolle.”
Playout-kevään jälkeenkin TPS on jatkanut jatkopelejä, mutta pudotuspeleissä. Kolme kertaa peräkkäin matka tyssäsi Happeeseen puolivälierissä, mutta viime keväänä pelit jatkuivat aina finaalisarjaan saakka.
”Oman uran kohokohtiin menee ehdottomasti koko viime kausi. Kauden aikana joukkueen sisälle syntyi uudenlainen yhtenäisyys ja päivittäinen tekeminen nousi korkeammalle tasolle. Kevään pelit oli hienoa aikaa ja mahtavan kotiyleisön edessä pelaamisesta jää upeat muistot. Välierä- ja finaalisarjojen tunnelma Kupittaalla painui kyllä omaan mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Muutkin omat kohokohdat ovat vahvasti Turku-sävytteiset. Yksittäisenä otteluna Marli-Areenalla pelattu Suomi-Sveitsi Suomi-paita päällä on jäänyt mieleen.”
Luukkonen on viimeisinä kausinaan noussut Suomen maajoukkueen vakiokasvoksi, mutta kisalippua Luukkoselle ei ole leimattu.
”Henkilökohtaisiin pettymyksiin tietysti lukeutuvat rannalle jääminen sekä vuoden 2016, että vuoden 2018 MM-kisoista.”
Pyry Luukkosen haastattelun toinen osa torstaiaamuna.